Santiago de Compostela

Päivä 18. 43 km (775 km), vertti 600 m (10,4 km), aika 8 h.

Done.

Kyllästyin ryysikseen ja lähdin oikomaan. En ole ihan varma, kannattiko.

Röh

Pyhä stampede.

Perillä

Helposti toistasataa ihmistä jonottamassa päästäkseen halaamaan(!) Jaakobin patsasta, jonka alle on haudattu tämän todennäköisesti mielikuvituksellisen hahmon varmasti mielikuvitukselliset maalliset jäännökset.

Jaakob ja rakennustelineet

Katedraalin vaikuttavimmassa huoneessa oli tasan yksi henkilö. Menin toiseksi.

Pyhä stampedraali

Kämpän ikkuna

Castaneda

Päivä 17. Matka 49 km (732 km), vertti 800 m (9,8 km), aika 9 h.

Viimeinen tiukempi päivä sujui yllättävänkin mukavissa merkeissä. Lähdin taas liikkeelle jo ennen viittä, joten sain tallustella muutaman ensimmäisen tunnin pitkälti yksin, ja olin jo reilusti puolivälin paremmalla puolella, kun pujottelukeppien suuret massat saivat keräiltyä itsensä ladulle vinotinto-kohmeloistaan.

Jäin tosin taas ilman safkaa. Majapaikassani on Booking.com:in kuvauksen mukaan ravintola, mutta käytännössä näin ei olekaan. Ja lähin kylä on viiden kilometrin päässä. Olen onneksi jo sisäistänyt espanjalaisen kulttuurin sen verran hyvin, että ostin edellisestä kaupungista reppuuni puoli kiloa juustoa ihan vain varmuuden vuoksi. Kun ei näistä perkeleistä koskaan tiedä. Kämpän vieressä sattui myös olemaan hämyinen tupakkakioski, josta sain neuvoteltua itselleni pussin sipsejä ja tölkin tuoremehua. Ravintoarvot kohdillaan.

Painoni huitelee varmaan taas alle seitsemässäkympissä, mutta minkäs teet. Bisse korjaisi tilanteen nopeasti, mutta ihan niin epätoivoinen en vielä ole.

Meinasin paskoa housuuni, kun tämä taideteos(?) aukesi näkyviin sumun keskeltä. Ihmishahmot ovat täysikokoisia.

El perro loco?!

Ilmeisesti edellisen kuvan koiran aikaansaannoksia.

Reipas siirtymä. Kriittisen tärkeäksi osoittautunut kauppatauko seitsemän tunnin kohdalla.

Portomarin

Päivä 16. Matka 39 km (683 km), vertti 600 m (9,0 km), aika 7,5 h.

Pyhän Stampan liturgian mukaan jokaiselle vähintään sadan kilometrin päästä Santiagoon kävelleelle ja vaadittavat leimat passiinsa keränneelle henkilölle myönnetään virallinen taivaspaikkaan oikeuttava stipendi, Compostela. Kyseisen paperinpalan on tänä vuonna kuitannut jo yli 300 000 vaeltajaa, ja lukema tulee kasvamaan tuosta vielä useilla kymmenillä tuhansilla ennen vuoden päättymistä. Tilastoitujen henkilöiden lisäksi reiteillä pyörii myös kasapäin itseni kaltaisia kirjanpidon ulkopuolisia Stampan mahtia tunnustamattomia epäpyhiä vaeltajia, joten karjalauman kokonaismassaa on hankala arvioida. Muuten, kuin sanomalla, että se on liian suuri.

Ihmisten määrä poluilla on lisääntynyt pienissä määrin jatkuvasti Santiagon lähestyessä, mutta kun ohitin viimeisen tuon maagisen sadan kilometrin rajan takana olevan suuremman kylän, Sarrian, tungos muuttui samantien täysin mauttomaksi. Poluilla ei saa olla enää hetkeäkään yksin, ainakaan päiväsaikaan. Aionkin ottaa taas aamulla startin viideltä, jotta edes pari ensimmäistä tuntia sujuisi tällaiseen matkaan olennaisesti kuuluvassa omassa rauhassa.

Taivaspaikka irtoaa helpommin, kun kuljetuttaa tavaransa autolla majapaikasta toiseen.

Turistijuna