Kyllästyimme saaren kartellihintoihin ja suoritimme exitin. Bussimatka Ban Phestä Trattiin oli luokkaa eeppinen, sisältäen mm. pari välipysähdystä turistien luiskaamiseen mainiosti soveltuvilla sivukujilla, u-käännöksen moottoritiellä sekä kanssamatkustajaperheen, jonka äiti yritti mitä ilmeisimmin saada tyttäriään naimisiin mieluiten jo tämän matkan aikana. Googlen reittihaun mukaan matkan kesto olisi ollut 3,5 tuntia, mutta tämän colinmacrae-vanin kuski suoritti erikoiskokeen kahteen tuntiin.
Pelotti niin vitusti.
Tratin yötorimarkettimeininki oli ihqua. Vedimme silmät kyynelissä, mutta hyvin mielin, satakiloisen oikein mukavan Chelsea-paitaisen hinuripojan tarjoilemat riittävähkön tuliset katkarapu-/possulisopat naamareihin.
Hotellin naapurissa olisi ollut karaokepulju eskorttinaisineen, mutta päädyimme tällä kertaa skippaamaan Fear of the Darkit. Seikkailuengettöminä vässyköinä kun ajattelimme päästä siirtymään heti aamusta kohti Kambodzan rajaa.
