. f a r t v e n t u r e s .


12.6.2011

12.6.2011 Ho Chi Minh City, Mekong Delta

Paljon kehutut malarialääkkeemme eivät olleet onnistuneet lunastamaan erinäisten hyvin luotettavien lähteiden (nettifoorumit) meille antamia lupauksia, sillä kuukauden kuurista huolimatta en ollut nähnyt ainuttakaan lentävää transformers-lehmää eikä ihoni alla ollut alkanut kuhista ruotsia puhuvia torakoita. Kyllästyin odottamaan ja vedin tämänaamuisen annoksen kaikkien ohjeiden vastaisesti oluen kera.

Tilanne muuttui nopeasti hyvin mielenkiintoiseksi. Hallusinoin itseni mekong deltan rämeiköihin hääjuhlaan. Olin vippiosastolla takahuoneessa, jossa eteeni kannettiin oma grilli ja viiden ruokalajin verran mättöä. Tasaisin väliajoin minut käytiin hakemassa juhlateltan puolelle, jossa jossa jouduin poseeraamaan vuoron perään hääparin ja jokaisen vieraan kanssa, muiden vieraiden samalla vieressä nauraen ja minua sormillaan osoitellen. Juhlaisäntä kantoi eteeni mitä erikoisempia viinoja ja lauloi vippihuoneessa minulle serenadin seinän takana soittaneen pändin säestämänä. Juhlan jälkeen ajelin kauhuissani pitkähäntäveneellä Mekongia pitkin pakoon perässäni luikerrelleita jokipaholaisia.

Hämmentävintä on, että hallusinoimani tapahtumat ovat ilmaantuneet jostain kuvina läppärilleni.





Viinamestari / mestarillinen lärvilaulaja.

Huiput rapusetit.



Jokipaholainen.



Tästä doxysykliini-etanoli tripistä toivuttuamme kiertelimme kaupunkia ja vietimme Villen viimeistä ehtoollista.

Loistava parin dollarin lonkerosetti.


Sähkö-, antenni- ja puhelinjohdotukset vietnamilaiseen tapaan.


Kylän korkeimpaan rakennukseen oli taas kavuttava.

Ridasjärvi.

Puoli vuotta sitten avatun skifitalon sisustaa.

Sama torni vielä kertaalleen. Huom. 191 metrissä oleva helipädiuloke.