Japanilaisen kaupunkiliikenteen kilpaa kumartelemisen aikaansaamat roadrage-patoumat käydään näemmä purkamassa kaupunkien ulkopuolisilla kapeilla ja kiemuraisilla vuoristoteillä, sillä seinähulluja kuskeja kaikilla mahdollisilla liikennevälineillä rallatteli ohitseni molempiin suuntiin renkaat mutkissa kirskuen. Yhden potkulauta-gaijinin jälkeen urpointa liikkeellä ollutta porukkaa olivat pääsääntöisesti alamäen suuntaan stravat taskuissa tikittäen ja lycrat tuulessa vinkuen suhahdelleet cannondale-miehet, joilta selkeästi puuttuivat joko jarrut tai aivot. Vastaan tuli myös pari ambulanssia sireenit soiden, joten ilmeisesti jossain alempana kaavittiin jo lycraa rekan nokasta.
Siirtymän ensimmäiseksi yöksi järjestin itseni sujuvalla japanillani (“kamppuu?!”, “tenttoo?!”) leirintäalueelle. Sisäänkirjautuminen oli melkoinen hässäkkä. Omistajapappa joutui hyppäämään kioskistaan ulos esittämään pantomiimina miten tuolilla istuen ei voi laskea scheissea, mutta kyykyssä ollen voi. Tämän jälkeen kävimme ainakin kolmeen kertaan läpi, että ulkokengät otetaan pois vessaan mennessä. Erotuin hyvin yhden hengen telttani kanssa muista porukoista, jotka vähintään kahdella autolla saavuttuaan rakensivat vaikka pienemmille festareille riittävät fasiliteetit nukkumatelttoineen, oleskelutelttoineen, ruokailukatoksineen, kaminoineen ja audiojärjestelmineen. Touhuani hetken päiviteltyään pappa kantoi minulle pöydän ja tuolin.
 |
| Hashimotoa. |
 |
| Lounas. |
 |
| Ymmärsin merkeistä viinan ja riisin. En tosin juuri muuta tarvinnutkaan. |
 |
| En saanut tämän sevenelevenin vessaa vedettyä. Koska asiani ei vaatinut istumista eikä pöntössä ollut kantta, katsoin parhaaksi jättää painelematta satunnaisesti laitteen nappeja perspesusuihkun naamalle saamisen välttämiseksi. |
 |
| Kämppä. |
 |
| Paskemmissakin paikoissa on tullut kokattua. |
 |
| Leirintäalue ylhäältä huuruisen linssin läpi. |
Toiseksi yöksi varasin jo etukäteen huoneen Yamanakakon kylästä paikallisen ilmatieteenlaitoksen uhkailtua puolilta päivin alkavalla vesisateella. Varaus osoittautui turhaksi, sillä olin ainoa asiakas monikymmenhuoneisessa ryokan-tyyppisessä majatalossa. Ainoat paikassa lähes vuorokauden aikana näkemäni ihmiset olivat paikkaa ylläpitänyt ja ilmeisesti siellä asuva hupaisa tätikaksikko, joiden kanssa rupattelin pitkään sekä iltateellä että aamiaisella, huolimatta siitä, että käytössämme oli ehkä muutama kymmen yhteistä sanaa. Lähdin karkuun, kun he alkoivat esittelemään kuvien kera tyttärentyttäriensä (tms) ominaisuuksia.
 |
| Munatauko. |
 |
| Kämppä. |
 |
| Tädit alkoivat ottaa kuvaa. Ehdin ensin. |
 |
| Jokseenkin aito japanilainen aamiainen. Tädit hihkuivat illalla innosta, kun onnistuin joillain keinoin ilmaisemaan haluavani aamiaisella nattoa. |
 |
| Riisiä, nattoa ja raaka kananmuna sekoitettuna. Setti oli tarkoitus syödä nori-levyjen avulla muodostettuina nyytteinä, mutta onnistumisprosenttini nyytin aikaansaamisessa noria rikkomatta oli noin 10. Tädeillä oli taas hauskaa. |
Fujiyoshida saavutettu. Kämppä bookattu kahdeksi yöksi ja jatkosuunnitelma täysin hukassa. Säätiedotukset ennustelevat vesisadetta perjantaista tiistaihin, joten kuningasideaa kaivataan.
 |
| Aamukahvit automaatista. |
 |
| Fujiyoshidaa. |
 |
| Huomisen ohjelma kauppakeskuksen katolta digizoomailtuna. |
 |
| Iltakala. |
