. f a r t v e n t u r e s .


15.2.2012

9-14.2012 Mirik - Siliguri - Patna - Bodgaya



Blogipäivitykset tökkivät, mutta matka toistaiseksi ei. Ryöstetyksi, yliajetuksi ja perspöpön kylmäämäksi päätymiseen on onneksi vielä pari viikkoa aikaa, ennen taustalla väijyvää paluulentoa Suomeen.

Valahdin Darjeelingista muutaman sata metriä alemmas, Mirikiin, suunnittelemaan pakenemista metsän poikki Nepalin puolelle. Pipo päässä kulkeminen alkoi kuitenkin ottaa pikkuhiljaa kupoliin, joten pakeninkin tylsähkösti vain takaisin alas vuorilta. Jos ehdin menomatkalla Darjeelingiin kuvitella Mahindran ”Jeepin” olleen täynnä, olin ilmeisen väärässä, sillä kotteroon tuntuu mahtuvan aina vielä yksi henkilö lisää. Tällä kertaa rotiskon sisällä oli kuski mukaanlukien 18 ihmistä, katolla kaksi ja takapuskurin pällä yksi äijä, riisisäkki toisessa korassaan. Ja kyse on tosiaan jostain perus-Lantikan kokoisesta viisiovisesta laitteesta.


Vitosen lodge

Mirik

Matkalla Nepaliin


Ehkä Nepal, ehkä ei.

Epäilyttävä näköalarotisko.

Joku ison montun aikaansaanut projekti. Miehet lapioivat ja naiset kantoivat savet tien varteen.

Toivottavasti kaverit ovat yhtä iloisia minut nähdessään siinä vaiheessa, kun ovat tienanneet krikettiammattilaisina miljoonia, ja minä tulen kolkuttamaan ovelle.

Mahindrat rivissä uhreja väijymässä.

Kylän ykkösrafla.
Mirikistä siis Mahindralla Siliguriin ja sieltä sleeper-bussilla Patnaan. Yöbussi osoittautui yllättävän mukavaksi liikahtamislaitteeksi, etenkin, kun jo Kaakkois-Aasiassa opittuun tapaan tyhjensin heti alkumatkasta lekan viskiä pelkotilojen hallitsemiseksi.

Yksiö

Bussimusiikit

Tiistai-illaksi sain busseiltua ja tuktukoitua itseni Bodgayaan, jossa tarkoitukseni oli valaistua Siddharta Gautaman kankunjäljillä, mutta kuten arvata saattaa, missio: faled.

Buddhan bodhi-puu ja porukkaa valaistumassa.
Buddhan Mahabodhi-temppeli. Unesco WH.
Buddhan valaistumislokaatio tiukasti aidattuna.
Buddhan Mahindra