. fartventures .: 24.-31.1 2013 Wuhan

Jangtse, pussikalja ja EK.

Wuhanin 10 miljoonan asukkaan liikennehubi tunnettanee maailmalla lähinnä Xinhai-vallankumoukseen johtaneesta kansannousustaan. Vuonna 1911 valtaa pitäneen Qing (“Tshing”) -dynastian perseilyyn kyllästyneet kansalaiset ottivat todellisen demokratian käyttöönsä ja alkoivat jakaa hallinnolle monoa ihan fyysisesti, lopulta aina Kielletyssä kaupungissa levitettävänä istunutta Pu Yinin maan toistaiseksi viimeiseksi jäänyttä keisarillista takalistoa myöten.

Itse päädyin kaupunkiin lähinnä sen satuttua sopivasti matkan varrelle Jangtsen deltaa kohti valuessani. Tiivistän tässä nyt yhdeltä istumalta koko tuon ilman blogitusmahdollisuutta kuluneen viikon tapahtumat tehokkaasti ja tasokkaasti yhteen sekavaan nippuun.

---

Perjantai-illan kunniaksi kävimme yhden suomenwuhanilaisen kanssa pubissa katselemassa huvittuneena parin pöytäämme istutetun koripalloilijapojan humaltumista. Reteästi itselleen 12 oluen laatikon tilanneet kaverit alkoivat jo kolmansien 3,3 prosenttisten Tsingtaojen huvetessa juttelemaan aivan sekavia, ja neljänsien folk ölien auettua pöydän alle valahtaminen alkoi olla vain ajan kysymys. Tilanteesta selvittiin kuitenkin lähestulkoon kunnialla, sillä toisen kaverin puhelin soi, ja hetken kestäneen puhtaasti huutamalla käydyn keskustelun jälkeen kaveri totesi, että hänen isänsä käski hänet kotiin. Heti. Illan viimeinen keskustelu heidän kanssaan meni suurinpiirtein näin:

"My father want me home now. He is teacher. He teach kaa maa."

"He teach what?" (huom. yliselkokieli / very special english)

"Kaa maa! He is communist, he teach kaa maa!"

"Karl Marx?"

"Yeeees, kaa maa, kaa maa, KAA MAA!!! My father want me home now because he is communist!"

Kavereiden poistuttua ohjasimme hihitellen nuo heidän kopastaan jääneet neljä kansanbisseä parempiin suihimme.

---

Onnistuin päätymään reissun toistaiseksi lähimpänä kuumottavuutta käyneeseen tilanteeseen tunkiessani kaikessa rauhassa nuudeleita jossain kauppahallissa keskellä päivää. About viisikymppinen paikallisittain isokokoinen mies hyppäsi jostain puskista eteeni, alkoi osoittelemaan minua sormellaan, ja huutamaan jotain käsittämättömyyksiä suu vaahdossa. Ainoa sana jonka tuosta avautumisesta ymmärsin oli “waiguoren”, ulkomaalainen. Olin pitkälti varma etten (tällä kertaa) ollut syyllistynyt mihinkään kansainvälisiin sopimattomuuksiin, joten ainoan tuntemani kiinalaisen haukkumasanan “yashua”, hammasharja, pitäminen naamani takapuolella vaati ankaraa keskittymistä. Päädyin kuitenkin ajattelemaan, että sekin olisi tuolle möykkäävälle apinalle kohteliaisuus. Katsoin kysyvästi paikalle vaivihkaa hiippaillutta kauppahallin vartijaa, joka vastaukseksi vain kohautti olkiaan. Katsoin kysyvästi vielä kertaalleen tuota möykkäävää apinaa, joka vastaukseksi vain jatkoi möykkäämistään.

“Tsingtsangtsong waiguoren, tsongwong waiguoren wäng!”

Tungin lisää nuudelia suuhuni ja jatkoin matkaani, möykkäävän apinan jatkaessa möykkäämistään. Parin minuutin kuluttua vastaani marssi normaalia huomattavasti rivakammin ja keskittyneemmin nippu poliiseja ja oletin omaksi ilokseni heidän olevan matkalla apinaa häkittämään.

---

Tajusin jossain vaiheessa Wuhan-viikkoa, että kaikkialla maailman äärissä mukanani kantama djshit.com -paita on hukassa. Käytännössä ainoa mahdollinen paidan häviämisvaihe on pyykkien pesettäminen Chongqingin hostellissa. Alkuvitutukseni kääntyi nopeasti huvittuneisuudeksi, kun päähäni pöllähti mielikuva jostain tuon pyykkärimummon lapsenlapsesta tms. juoksentelemassa Chongqingin pikkukaduilla pyykkikorin pohjalta sattumalta löytynyt ylimääräinen “I <3 djshit.com” -paita päällään.

---

Viimeisenä iltanani Wuhanissa pistin haisemaan. Ja tällä kertaa en tarkoita blogin teeman mukaista haisemista, vaan niinsanottua shoppailua. Walmartissa. Ostin nipun sukkia, vajaan kymmenen euron hupparin, jonka ensimmäinen sauma on jo revennyt, ja saman hintaisen termarimukin. Tässä instantnuudeleiden luvatussa maassa on nimittäin tarjolla kiehuvahkoa vettä kaikkialla ja Neskahvien nauttiminen junamatkoilla omasta mukista kuulosti riittävän hienolta ajatukselta tämän suuren investointipäätöksen tekemisen perustelemiseksi. Vielä en ole katunut, mutta tarkastelen asiaa uudelleen sitten muutaman päivän kuluttua, kun tuon mukinkin ensimmäinen sauma repeää ja löydän puoli litraa 97 asteista Neskahvia sylistäni.

---

Junalipun ostaminen Wuhanista Nanjingiin oli taas melkoinen kokemus. Lipunmyyjä ei ymmärtänyt englantia heloun vertaa, eikä minun tapani ääntää Nanjing mennyt sitten niin mitenkään jakeluun. Sain lopulta operaation suoritettua hakemalla kännykkääni Wikipediasta Nanjingin vilkkaimman kaukoliikenteen juna-aseman sivun, näyttämällä sedälle sen valokuvaa kiinalaisine teksteineen, ja osoittamalla pöydällä lojuneesta kalenterista hakemaani liikahtamispäivää. Sain lipun klo 7.05 lähtevään junaan, mikä tarkoitti herätystä viideltä ja taksimatkaa, metrojen starttaillessa liikennettään liian myöhään riittävän Kiina-puskurin aikaansaamiseksi aikatauluun. Taksimatka oli normaaliakin jännempi kuskin torkahdettua pari kertaa rattiin ilmeisesti koko yön yli jatkuneen vuoron jäljiltä, mutta onnistuin saapumaan asemalle ehjänä ja sopivasti toista tuntia ennen junan lähtöaikaa. Aamiaisvaihtoehtoina vaikutti pikaisen kartoituksen perusteella olevan nuudelia, Mäkkäri ja KFC.

Valitsin KFC:n.

Optics Valley.

Helen's ja 3 litran folk öl -sammio. Sammiota ei suostuttu myymään kahdelle suomalaiselle, koska "too much!", mutta kolme suomalaista sai niitä kaksi.

KFC ja kaveri

Wuhanin kansannousumuseo, joka ei ilmaisuudestaan huolimatta ollut hintansa arvoinen. Parasta mestassa oli portin ulkopuolella ollut infokyltti, jossa kerrottiin että "Psychopaths, drunks and untidy people are forbitten entry"

2400 vuotta sitten haudatun markiisi Yi:n haudasta löytyneet viiden tonnin painoiset rituaalikellot Hubei Provincial Museumissa. Oli sen verran hieno laitos, että piti käydä parinakin päivänä.

Odotin tämän parin tuhannen vuoden takaa alkaneen kronologisesti edenneen posliinipyttynäyttelyn päättyvän Arabian muumimukiin, mutta jouduin pettymään.

Reissun toistaiseksi parhaat nuudelit. Ihmettelin että alkoiko se kaveri tekemään niitä nuudeleita vai mikä tässä tilauksessa oikein kestää, kunnes huomasin, että kaveri todella teki niitä nuudeleita. 4 yuania, puoli euroa.

Päädyin safkaamaan ilmeisesti pääasiassa viereisen rakennustyömaan duunareiden käyttämään "lounasbuffettiin". Sapuskat ladottiin astiaan, joka punnittiin kassalla. 3 euroa kilo ja kuppi riisiä kaupan päälle.