Pääsin opettamaan matematiikkaa isännälleni Mariolle(!), hänen tultua tiistaina potkimaan minua ulos huoneestani. Olin maksanut seitsemästä vuorokaudesta, ja koska nyt on saapumispäivästäni keskiviikosta laskettuna seitsemäs vuorokausi, minun on pakattava romppeeni tai maksettava lisäyöstä. Selvitin sormilla ja varpailla laskien, sekä majoitusalan perusterminologiaa hänelle kerraten, että ”7 days” tarkoittaa myös seitsemää yötä ja niistä vasta kuusi on takana. Kaveri tuijotti minua luoentoni jälkeen hetken suu auki ja silmät pyöreinä, kysyen sen jälkeen ainoastaan
”What time are you leaving tomorrow?”
Sain myös kokea perinteisen setelienpyörittelyhuijauksen valuuttaa vaihtaessani. Kaveri latoi rahaa pöydälle tonnin nippuihin ja vaihteli niitä sitten laatikostaan edes takas pienemmiksi ja taas suuremmiksi seteleiksi. Kun hän lopulta sai operaationsa suoritettua, katsoin häntä tiukasti vittuuntunut ilme naamallani ja ilmoitin pöydältä puuttuvan viisisataa rupiaa. Koijari heitti puuttuvan viisisataisen pöytään ja, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, alkoi kaupittelemaan minulle mittatilauspukua.
”What time are you leaving tomorrow?”
Sain myös kokea perinteisen setelienpyörittelyhuijauksen valuuttaa vaihtaessani. Kaveri latoi rahaa pöydälle tonnin nippuihin ja vaihteli niitä sitten laatikostaan edes takas pienemmiksi ja taas suuremmiksi seteleiksi. Kun hän lopulta sai operaationsa suoritettua, katsoin häntä tiukasti vittuuntunut ilme naamallani ja ilmoitin pöydältä puuttuvan viisisataa rupiaa. Koijari heitti puuttuvan viisisataisen pöytään ja, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, alkoi kaupittelemaan minulle mittatilauspukua.
Yksi korvissani tasaisesti voimistuen kaikuva ääni, jonka voimasta on jopa raavaiden miesten kerrottu lakoavan maahan tuskan runnomina, on saanut minut tekemään päätöksen, että Calangutesta on poistuttava:
"Terve, mita kulu?! Osta paita! Halpa hinta!!!1"