Leivoin tortut 423 metrin korkeudessa maanpinnasta Shanghai World Financial Centerissä. Tuo oli ehkä tämänastisen elämäni suurin saavutus.
Tiedän, että ainakin yksi nimeltämainitsematon kaveri (Jouni) olisi halunnut saada kuvan itse lopputuotteesta, mutta päätin säästää (edelleen luultavasti vain mielikuvituksessani esiintyvät) tervejärkisemmät blogin lukijat järkytykseltä, ja kuvata tuon pöntön ainoastaan kansi suljettuna.
 |
| Lämmitetty istuin ja automaattinen perspesu säädettävällä suihkulla. Sivistystä. |
 |
| Shanghai. |
 |
| Japanilainen ystäväni. |
 |
| Wolrd Financial Center vasurissa. |
 |
| Teki mieli mennä kysymään koeajoa Asahi kourassa, mutta en uskaltanut. |
 |
| Lu Jia Zui |
Pohjois-Korean ydinkokeen analysoinnin välissä CCTV Newsin juontajat ehtivät naureskella eurooppalaisten hevosenlihakohulle:
“Söisitkö sinä hevosenlihalasagnea?”
“Kuulostaa itseasiassa oikein hyvältä. Täytyypä testata joskus, ehkäpä punaviinin kanssa.”
Hostellitoverini Chongqingista olisi luultavasti sanonut tähänkin:
“It's animal, just eat it!”
Itse ihmettelen, onko joku noita
einesroskia säännöllisesti syömään vajonnut ihminen oikeasti
kuvitellut niiden sisältävän jotain Kobe-härän sisäfilettä,
jonkun satunnaisen eläimen edes koiranruuaksi kelpaamattomista
jäänteistä irti nyhdetyn halvimman mahdollisen rämmäletahnan
sijaan? Että se moneen kertaan koko Euroopan ympäri erilaisissa
muodoissaan kiertänyt äitien valmistama glutamaattimönjä on
jotenkin onnistuttu taikomaan kelvolliseksi elintarvikkeeksi
pakkaamalla se hygienisesti suojakaasussa söpöön ja siistiin
muoviboksiin ja asettelemalla se vatupassin avulla tarjolle kauniin
kirkkaasti valaistuun Norpen kylmähyllyyn Beethovenin soidessa
taustalla?
Sitä saa mitä tilaa. Scheisse on scheissea riippumatta siitä, mistä eläimestä se on roikkunut.
